Sijoittaminen indeksirahastoihin kiinnostaa monia, sillä se on vaivatonta ja kohtuuhintaista. Näiden rahastojen suosio perustuu niiden selkeään toimintamalliin: sijoittaja saa yhdellä sijoituksella laajan hajautuksen ja pääsee hyötymään markkinoiden tuottamasta voitosta. Samalla sijoittaja säästää kuluissa, sillä näiden rahastojen hallinnointipalkkiot ovat merkittävästi pienempiä verrattuna aktiivisesti hoidettuihin rahastoihin.
Kyseessä on sijoitusrahasto, joka pyrkii jäljittelemään tietyn markkinaindeksin, kuten S&P 500:n tai OMX Helsinki 25:n, koostumusta ja tuottoa. Toisin kuin aktiivisesti hoidetut rahastot, indeksirahastot eivät pyri voittamaan markkinoita vaan seuraamaan niitä mahdollisimman tarkasti.
Näiden rahastojen toimintaperiaate perustuu passiiviseen sijoittamiseen. Rahastonhoitaja ei tee aktiivisia sijoituspäätöksiä yrittäen löytää parhaiten tuottavia osakkeita, vaan ostaa arvopapereita samassa suhteessa kuin ne esiintyvät indeksissä, jota hän seuraa.
Indeksirahastot ovat ikään kuin peilikuva valitusta markkinaindeksistä. Jos esimerkiksi jokin osake muodostaa 5 % indeksistä, rahasto sijoittaa 5 % varoistaan kyseiseen osakkeeseen. Tämä suoraviivaistettu toimintamalli tekee näistä rahastoista helposti ymmärrettävän sijoituskohteen.
Rahasto hankkii osakkeita tai muita arvopapereita samassa suhteessa kuin ne esiintyvät seurattavassa indeksissä. Esimerkiksi OMXH25-indeksiä seuraava rahasto ostaa kaikkia Helsingin pörssin 25 vaihdetuinta osaketta indeksin painotusten mukaisesti.
Kun indeksin koostumus muuttuu – esimerkiksi jonkin yrityksen poistuessa indeksistä tai uuden tullessa tilalle – rahasto tekee vastaavat muutokset salkkuunsa. Tämä tapahtuu yleensä muutaman kerran vuodessa, pitäen kaupankäyntikulut alhaisina verrattuna rahastoihin, joita hoidetaan säännöllisesti.
Tällaisten rahastojen hallinnointi on pitkälti automatisoitua, tarjoten alhaiset hallinnointipalkkiot. Kun sijoittaja ostaa osuuksia, hän saa välittömästi hajautetun sijoitussalkun, joka seuraa valitun markkinan muutoksia.
Sopivaa rahastoa valitessa tärkein seikka on hallinnointipalkkio. Mitä pienempi palkkio, sitä suurempi osa tuotosta jää sijoittajalle. Pienikin ero kuluissa voi pitkällä aikavälillä merkitä tuhansien eurojen eroa lopputuloksessa.
Muita tärkeitä valintakriteereitä ovat muun muassa:
Seurattava indeksi – mitä markkinaa haluat seurata?
“Tracking error” – kuinka tarkasti rahasto seuraa indeksiä?
Rahaston koko ja likviditeetti – suuremmat rahastot ovat yleensä vakaampia
Osinkojen käsittely – jakaako rahasto osingot vai sijoittaako ne uudelleen?
Verotukselliset näkökohdat – kotimainen vai ulkomainen rahasto?
Aloittelijan kannattaa usein valita hyvin hajautettu, globaaleja markkinoita seuraava rahasto, jossa on alhainen hallinnointipalkkio. Tällainen rahasto tarjoaa vahvan perustan sijoitussalkulle ja vähentää yksittäisiin markkinoihin liittyviä riskejä.
Indeksirahastoihin sijoittaminen alkaa arvo-osuustilin avaamisella pankissa tai sijoituspalvelussa. Useimmissa pankeissa ja sijoituspalveluissa tilin voi avata verkossa muutamassa minuutissa henkilöllisyystodistuksen, kuten passin tai henkilökortin, avulla.
Kun tili on avattu, voit valita haluamasi rahastot ja tehdä niihin kertasijoituksen tai aloittaa kuukausisäästämisen. Kuukausisäästäminen on suosittu tapa aloittaa, sillä sen avulla sijoittamisen voi aloittaa pienellä summalla ja hyödyntää ajallista hajautusta.
Sijoittamisen aloittamisessa tärkeintä on pitkäjänteisyys. Rahastot ovat pitkän aikavälin sijoituksia, ja markkinoiden lyhyen aikavälin heilahtelut kuuluvat asiaan. Säännöllinen rahastosäästäminen on kuitenkin yksinkertainen tapa kasvattaa varallisuutta ajan myötä.
Näiden rahastojen merkittävimmät edut ovat alhaiset kulut, hyvä hajautus ja vaivattomuus. Passiivinen sijoittaminen johtaa pienempiin hallinnointipalkkioihin, mikä kasvattaa sijoittajan nettotuottoa. Lisäksi niissä on automaattinen laaja hajautus, mikä vähentää riskiä. Sijoittajan ei myöskään tarvitse seurata markkinoita joka päivä tai tehdä monimutkaisia sijoituspäätöksiä.
Indeksirahastoihin liittyy kuitenkin myös haittapuolia. Ne seuraavat markkinoita sekä ylös- että alaspäin, joten markkinoiden laskiessa myös indeksirahasto laskee. Ne eivät myöskään voi suojautua markkinoiden laskuilta, toisin kuin aktiivisesti hoidetut rahastot. Lisäksi sijoittaja ei voi vaikuttaa rahaston sisältöön, eikä sijoittaja voi valikoida yksittäisiä yrityksiä pois rahastosta, vaikka ne olisivat ristiriidassa hänen arvojensa kanssa.
ETF (Exchange Traded Fund) eli pörssinoteerattu rahasto on sijoitustuote, jolla käydään kauppaa pörssissä osakkeiden tapaan. Toisin kuin perinteisissä indeksirahastoissa, joiden arvo määritetään kerran päivässä, ETF:ien hinta muuttuu jatkuvasti kaupankäynnin aikana.
ETF:t tarjoavat usein vielä alhaisempia kuluja kuin perinteiset indeksirahastot. Niiden kautta voi sijoittaa myös erikoisempiin kohteisiin, kuten yksittäisiin toimialoihin tai raaka-aineisiin, kuten kultaan, hopeaan, öljyyn tai maataloustuotteisiin. ETF:ien ostamiseen tarvitaan kuitenkin arvo-osuustili ja osakekaupankäyntiin liittyvät välityspalkkiot voivat tehdä pienistä kertasijoituksista kalliimpia kuin muissa rahastoissa.
ETF:ien suosion taustalla on niiden joustavuus ja sijoituskohdetarjonta. Ne sopivat erityisesti sijoittajille, jotka haluavat hallita itse sijoituksiaan tai tavoittelevat pääsyä erikoismarkkinoille. Piensijoittajan kannattaa kuitenkin pitää mielessä kaupankäyntikulut ja pohtia, sopivatko säännölliset rahasto-ostot paremmin omiin tavoitteisiin.
Kyseessä on sijoitusrahasto, joka seuraa tietyn markkinaindeksin koostumusta ja tuottoa. Se ostaa arvopapereita samassa suhteessa kuin ne esiintyvät indeksissä, tarjoten sijoittajalle helpon tavan hajauttaa sijoituksiaan.
Hyvä vuosikulu on alle 0,5 % rahaston arvosta. Globaaleja markkinoita seuraavissa rahastoissa alle 0,3 % on jo erinomainen taso. Mitä pienempi kulu, sitä suurempi osa tuotosta jää käteen.
Se tuottaa seuraamalla kohdemarkkinoidensa arvonnousua ja osinkoja. Kun indeksissä olevien yritysten osakkeiden arvo nousee, myös rahasto-osuuden arvo kasvaa. Lisäksi rahasto saa osinkotuloja, jotka joko jaetaan sijoittajille tai sijoitetaan uudelleen.
